Sirpa työstää Mestalla kirjoitusprojekteja

  • Artikkelin kirjoittaja:
  • Artikkelin kategoria:mestalaisia

Sirpa saapui meille kirjoittamaan jo Mestan alkuaikoina, ja oli osa ensimmäisten mestalaisten tiivistä porukkaa. Hänen kynästään on valmistunut Mestalla ainakin yksi omaelämänkerrallinen kirja, novelleja ja blogikirjoituksia.

”Olen jo eläkkeellä, mutta harrastan kirjoittamista. Välillä on hyvä tulla tänne tekemään töitä, kun kotona on suht pienet tilat, ei ole kunnollista työpöytää ja ergonomia ei ole toimiva. Täällä erkanee kotityöstä, ei rupea pölyjä pyyhkimään kesken kaiken. Ja on mukava nähdä täällä ihmisiäkin.”

Sirpa kirjoittamassa Mesta Coworkingilla

Kun aloitin täällä, työstin kirjoitusprojektia. Sen nimeksi tuli “Kirjoituksia tyttöydestä”. Kirjoitin omaelämänkerrallista, mutta en mitenkään kronologista tekstiä. Kun olin nelivuotias, isä kuoli, ja ylioppilaaksi pääsin aikanaan – sitä aikaa kuvasin, vapaasti muistellen. Sen jälkeen olen pitänyt blogia, ja nyt osallistuin luovan kirjoittamisen kurssille, jossa innostuin novellien kirjoittamisesta. Ehkä laitan nyt blogiini yhden niistä kirjoituksistani. Ne on lyhytnovelleja, niin voisihan niitä painattaa omakustanteena.”

"Ilman Mestaa olisi ehkä jäänyt paljon kirjoitustyötä tekemättäkin jopa. Vaikka tykkään kirjoittamisesta, niin kotona se ei kuitenkaan lähde, huomaan että siirrän sitä."

”Tää sijaintihan on mulle ideaali – asun tuossa lähellä, Herttoniemenrannan puolella. Minusta nää tilat on kivat, täällä on pientä kodikkuuttakin, ettei oo niin steriili. Sen tekee tietysti tää vanha rakennuskin. Ennen korona-aikaa ihmiset oli mulle yksi syy käydä täällä, ja moni tuli tutuksi. Nyt vähän arastelin palata, kun ihmisiä on vaihtunut ja ajattelin etten tunne ketään.

”Jotenkin näin eläkkeellä oma tekeminen tuntuu tärkeämmältä, kun menee jonnekin paikkaan tekemään, kuin että jos tekisi kotona vaan. Ilman Mestaa olisi ehkä jäänyt paljon kirjoitustyötä tekemättäkin jopa. Vaikka tykkään kirjoittamisesta, niin kotona se ei kuitenkaan lähde, huomaan että siirrän sitä. Tuntuu, että on liian myöhäistä tai ei nyt enää jaksa tänään. Mutta täällä keskittyy siihen, ottaa sen ajan. Nytkin mulla on se blogi melkein valmiina tossa, vielä viimeistelen vähän.”